Pyörien ja bussien saavuttua Laajikseen päästiin seikkailu aloittamaan. Seikkailupuistossa kuljetaan eri tasoisia ratoja valjaissa, jotka on kytketty turvavaijeriin. Radat koostuivat tehtävistä, jotka koostuivat esimerkiksi verkon kiipeämisestä tai heiluvien tukkien päältä kävelystä, ja pitkistä liuista vaijerin varassa. Ohjaaja antoi alkuun ohjeet valjaiden käyttöön pienellä demoradalla. Varsinainen seikkailu aloitettiin keskivaikeaksi merkityltä radalta, koska kukaan ei kehdannut ryhmäpaineen keskellä suunnatta helpolle radalle.
Keskivaikea rata osoittautui kuitenkin haasteelliseksi suurimmalle osalle lööppiläisporukasta, paitsi Topias Peltoselle ja Mikko Mykkäselle, jotka näyttivät tylsistyvän odotellessa hitaampien etenijöiden suoriutumista. Radan haastavimmaksi tehtäväksi moni nimesi verkkokiipeilyn, jossa käsivoimat pantiin koetukselle.
Ensimmäisen radan päätyttyä osa seikkailijoista oli järkytyksen ja euforian välimaastossa. Seuraavaksi suunnattiin metsäradoille, joissa vaikeustasot vaihtelivat helposta vaikeaan. Parivaljakko Peltonen & Mykkänen suuntasivat ainoina vaikeimmalle radalle muiden tyytyessä keskivaikeaan tai helppoon. Metsässä kohdattiin vaikeuksia, kun pimeys yllätti seikkailijat valaisemattomalla radalla. Yöllä satanut lumi ei myöskään helpottanut suorituksia.
Moni liukasteli ja tipahtelikin haastavissa tehtävissä, mutta ohjaajan suosiollisella avustuksella kaikki pääsivät aina takaisin ylös ilman suurempaa draamaa. Liuissa sai tuntea vauhdin hurmaa, mutta liika vauhtisokeus saattoi tarkoittaa törmäystä pehmusteeseen selkä edellä.
Pimeyden jo laskettua seikkailijat palasivat siirtymärataa pitkin takaisin kohti vuokraamoa. Paluuradalla kohdattiin kommelluksia, kun tehtävänä oli vetää köydellä tuolihissi seikkailijan luokse ja lasketella sen avulla seuraavalle tasanteelle. Huimapää Irina Hasala päätti olla lukematta tehtävän ohjeita ja lasketteli normiliu’ulla, kunnes törmäsi lopussa odottaneeseen tuolihissiin. Hän sai kuitenkin itsensä venkoiltua tuolin ohija valitteli, miksei tuolista ollut ilmoitusta. Jälkijoukko huomasi kuitenkin lapun, jossa kerrottiin selkeästi tuolihissin hinaamisesta.
Jokainen 11 urheasta seikkailijasta selvisi lopulta maaliin saakka, ja monen kasvoilta paistoi onnistumisen ja itsensä ylittämisen riemu. Urheiluministeri kiitteli osallistujia heittäytymisestä ja uskalluksesta. Väsynyt journalistijoukko palasi koteihinsa väsyneinä, mutta onnellisina.
The park consists of tracks in which the adventurer is harnessed to a safety wire. The degrees of difficulty vary on a course to course basis. Tracks feature long slides and missions in which one is required for example to climb a net in order to advance.
The first track, which was labeled medium difficult, provided enough challenges to the journalist crew provoking some screams and puzzled looks.
Only 2 of Lööppi’s adventurers took on the most difficult track in the forest while others settled for easier tracks. Extra challenge was tossed by mother nature. In the early evening it became suddenly dark and in combination with the snow that had fallen the previous night caused some of our adventurers to slip and fall on some missions. The park guide rescued each unlucky journalist with his advice.
After some more slips and falls plus a slide which ended in a collision with a chairlift, each of the 11 journalists made it to the end in one piece. Adventurers headed home weary but satisfied for they had truly bested themselves.