Lööppi ry:n hallitus kutsui koolle toimintakautensa viimeiset oman porukan sitsit. Teemaksi valikoitui keski-ikä ja järjestimmekin erään autotalon pikkujoulut, joista ei vilinää, vilskettä, sutinaa ja sutkauttelua puuttunut.
Pikkujoulusitseille saapui sankoin joukoin keski-iän kynnyksellä majailevia tai sen ylittäneitä vieraita. Vieraslistalta löytyi niin viiksekkäitä villapaitamiehiä, korkkareissa horjuvia supernaisia kuin sisällä aurinkolaseja käyttäviä tosi-ihmisiäkin. Sitsejä johtivat firmamme toimitusjohtaja Timo (pikkutunneilla Timppa, kyl te tiiätte) ja hänen vaimonsa autotalon palkanlaskija Ritva. Juhlista löytyi myös toinen paljon kuuluisampi palkkojen laskija, nimittäin pääministerimme Sipilän Juha.
Pikkujouluja rytmittivät pitkät ja huumoria tapailevat puheet, joita nousuhumalaiset nuorekkaat vanhukset halusivat totta kai pitää. Yksi juoksuhousuinen tehoisä, kertoi lapsensa jääkiekkoharrastuksesta, jossa hänellä on oikeus huutaa tuomareille, koska hän noudattaa Jääkiekkoliiton kolmen koon sääntöä: Kuljeta, kustanna ja kannusta. Toinen kravatin päähänsä vetänyt sankari kertoi ennen vessataukoa, että hän pissii kaksi, jos juo yhden. Vessajonossa kuulimme vielä ainakin kolmesta eri lähteestä, että vessassa kätellään pitkäaikaistyöttömiä. Taisipa jollakulla tulla lorotus vielä “ihan päästä asti”. Ja voi sitä röhönaurun määrää, kun kerrankin sai irrotella!
Ohjelmanumeroina pikkujouluissa oli kiusallisen osallistavia esityksiä. Näimme filosofian maisteri Uotilan karaoketulkinnan Aikuisesta naisesta, närää herättäneitä strip-esityksiä (joita ei muuten saa sitten filmata!) ja muutaman miehen hassunhauskat härkäparitanssit. Vaikka nettisivutiimi noudattaa “What happens in pikkujoulut, stays in pikkujoulut” -periaatetta, on pakko todeta, että yhdet firman työukot suorittivat juhlissa myös hiljaisuutta aiheuttaneen kielisuudelman.
Eniten reaktioita aiheutti kuitenkin autotalon espanjalainen työntekijä, joka ei viinipäissään pysynyt Levis-farmareissaan ollenkaan. Hän ahdisteli lähes kaikkia firman naisia ja paljasteli pelottavan tarkkoja yksityiskohtia yrityksemme varatuista daameista. Onneksi kuitenkin autotalomme kahvipöydissä oli luettu muutakin kuin valtamediaa ja osasimme solvata ulkomaalaista vierasta sopivin termein.
Ilta päättyi tanssi- ja lauluravintola Freetimeen, jossa lyötiin lopullisesti korkkarit kattoon. Punaviiniä läikkyi, karaokessa huudettiin ja vuoden työntekijä -äänestyksien voittajat haukuttiin salaisesti tupakkapaikalla. Firman vanhimmat rokkikukot toivoivat Bon Jovia tiskijukalta niin kuin ennen vanhaan.
Ja mitä olisikaan pikkujoulut ilman narikkajonon helliä sanoja ja parinvaihtoa? Noh, ei mennä siihen. Tuleva työviikko on muutenkin jo tarpeeksi kiusallinen.We will publish english version when Tatu Kuukanen wake up. Sorry.