Lööppi ja Tosine tekivät yhdessä pubibussimatkan halki Keski-Suomen harvinaisempien olutliiterien torstaina 21.4. Ilta oli kokonaisuutena arvioiden valtava suksee! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä haastavia tuokioita riitti jokaiselle äimisteltäväksi ja tyylikkyys paistoi etenkin lööppiläisten tekemisestä.
Journalistiikan ja historian opiskelijoiden pullolleen täyttämä linja-auto oli jo lähtiessä kello kuusi illalla intoa täynnä. Odottava tunnelma vallitsi autossa, juomalaulut raikasivat ja mökäöljyä temmottiin janoisiin kitoihin kuin vappupäivänä Harjulla konsanaan. Illan olivat järjestäneet mestarillisesti Lööpin loistokas biletiimi Tatu Kuukkanen sekä Valtteri Parikka johtajanaan itseoikeutetusti bilekuningatar ja tiimin primus-motor Laura Kuivalahti.
Mattimyöhäisiä ei odoteltu, vaan Pubibussi starttasi käyntiin Ylä-Ruthin pihasta tasan kello kuusi illalla. Pääpopparit tiedottivat, että reitti tulisi olemaan Keljonkangas (Pub Sherwood) – Säynätsalo (Table En Bois) – Korpilahti (Ohrantähkä). Mikä riemu siitä syntyikään, kun saavuimme ensimmäiselle etapille. Ihmiset hämmästelivät aluksi Keljonkankaan ostarin pysähtynyttä tunnelmaa, mutta pian oltiin jo tuopit huulilla ja hymy korvissa lumoutuneina paikallisen terassin autenttisuudesta, jonka täydensi näkymä Neuvolaan. Pub Sherwood osoittautui mukavaksi menopaikaksi ja allekirjoittanut sai kehuja paikan valinnan onnistumisesta.
Sää oli mitä mainion reippaaseen kevätretkeen ja tunnelma kiihtyi jatkuvassa syklissä sitä mukaa kun taskulämpimät sinikyljet kulahtivat kurkuista alas. DJ Illjami aka Viljami Vaarala taikoi musiikkilaatikostaan mitä jännittävimpiä sävelmiä nostattaen tunnelmaa, kiihdyttäen juhlaväen sydämenlyöntejä. Toinen etappi olikin sitten Säynätsalossa. Tämä tarkoitti hieman pidempää ajomatkaa, johon henkilöt olivatkin varautuneet omilla törpöillä.
Yksi sääntö oli tuona iltana ylitse muiden: bussiin ei saisi läikyttää. Matka Table En Bois -kuppilaan Säynätsaloon (tai tarkemmin sanottuna Muuratsaloon) oli sykähdyttävä. Monen matkustajan nähtiin katselevan häkeltyneinä Keski-Suomen kauneimpia järvimaisemia ilta-auringon lempiessä matkalaisten poskenpäitä. Table En Boisista ihmiset löysivät kirjahyllyn sekä läheiseltä leikkikentältä erilaisia keinuja. Mikä voisikaan enää olla ihastuttavampaa?
Tässä vaiheessa iltaa tunnelma tiheni ja meno kiihtyi astetta rajummaksi. Muutaman hurjapään nähtiinkin tekevät varsinaisia surmanhyppyjä ja ties mitä fysiikan lakeja uhmaavia keinuiloitteluja läheisellä leikkikentällä, joka sijaitsi vain muutaman askeleen päässä kyseisen pubin terassilta. Itse tullessani Tablen terassille, näin erään journalistin toikkaroivan aivan sekavana ja pökerryksissä, melkeinpä päin seinää. Ihmettelin henkilön juomatapoja, mutta väärin. Pian selvisikin, että herra oli vain pyörinyt liian vinhasti lasten pikkukarusellissa!
Table En Boisissa oli havaittavissa eräs tosiasia. Journalistit ja historian rakastajat näyttivät tulevan äärimmäisen hyvin toimeen. Oli selvää, että jos lööppiläisiä voi kuvailla janoisiksi, sama pätee myös tosinelaisiin. Ihan kuin heidät olisi veistetty samasta puusta. Tuoppiin ei syljettu, juttua riitti vaikka Viitasaaren mutamessuista ja keskustelu versosi valtoimenaan aiheiden ollen kaikkea maan poven ja taivaankannen väliltä, aina tähtitieteestä liikuntasosiologian kautta missikisojen naiskuvaan asti.
Matka Säynätsalosta Korpilahdelle oli jännittävä, sillä saimme matkalla kuulla hieman Riikka Maukosen kotiseutu- ja lapsuusmuistoja. Hän esittelikin ansiokkaasti synnyinseutunsa Korpilahden näkymiä ja omaa henkilöhistoriaansa, mutta sai lopulta tuta saman minkä monet muut mikrofoniin tarttuneet henkilöt. Ihmiset eivät nimittäin jaksaneet juurikaan keskittyä puhujan jorinoihin. Liekö syynä bussin äänentoiston heikko laatu vai mikä? Yhtä kaikki, oli parempi jättää jorinat vähemmälle, sillä se jäi yleisen älämölön peittoon.
Parempi tapa nostattaa yhteishenkeä olivatkin erilaiset yhteishuudot, joita Teemu Kuusijoensuu ansiokkaasti toteutti: ”Kun mä huudan Onni, te huudatte Niemi”, ja niin edelleen. Korpilahdelle saavuttaessa promillet näyttivät olevan silminnähden jo koholla, kun pubibussin iloinen herrasväki pomppasi linja-auton lämpimästä Pub Ohrantähkän hellään syleilyyn. Ohrantähkä oli reissun ainoa varsinainen bilemesta, mikä oli monen mieleen. Tilaa riitti pistää jalalla koreasti ja tanssilattia täyttyikin vikkelään mekaanisen tiskijukan iskiessä toinen toistaan menevämpiä hittikappaleita ämyreistä pihalle. ”Juha 88” -kappale sytytti juhlaväen hurmokselliseen tanssiteatteriin, jossa villeimmistäkään koreografioilta ja paidan riisumisilta ei vältytty.
Jos etenkin naiset tanssivat diskotanssiaskeleita Ohrantähkässä, miesten harraste löytyi puolestaan nyrkkeilysimulaattorista. Tähän laitteeseen paiskottiinkin varsinaisia ennätyslukemia. Masiinassa on pehmeähkö törppö, kuin nyrkkeilyhanska tai vastaava, johon paiskataan mahdollisimman kovaa ja kone laskee lyönnin voimakkuuden. Jyri ja Ramu taisivat olla kovimpia iskijöitä, mutta joka tapauksessa säkkiä hakattiin niin että pipot lensivät ja tanner tömisi. Ohrantähkästä bussi kaartoi takaisin Jyväskylään, jossa ilta jatkui Ylä-Ruthin, Vakiopaineen ja Freetimen kautta aina Grilli 21:lle asti. Niillä joilla kuntoa riitti. Päätän raporttini Vicky Rostin laulun sanoin Oi mikä yö!Lööppi ja Tosine organized Pub Bus Experience at thursday 21.4. Bus went to Keljonkangas, Säynätsalo and Korpilahti, and it was full of people. Everybody had great time.